Minulla on ongelma

Kuulostaako tutulta: Minulla on ongelma, johon lähden pohtimaan syitä. Ensin mietin lapsuuttani. Totta vieköön, siltä löytyy monia tilanteita, joissa vanhempani, sisarukseni ja koulutoverini- opettajista puhumattakaan- olisivat voineet toimia toisin. Lapsuudestani löytyy paljon syytä ongelmaan. Myös työ-ja perhe-elämästäni löytyy  ihmisiä tai olosuhteita, joita voin syyttää ongelmistani. Kun otan asian puheeksi, aiheutan puolustusreaktion. Saan kuulla mitä kaikkea itse teen väärin ja mitkä ovat minun huonoimmat puoleni. Tästä seuraa riitelyä ja syyttelyä puolin jos toisinkin. Tilanne menee pahemmaksi, ehkä umpisolmuun, jota on vaikea avata.

Kuinka usein ajaudummekaan tämän kaltaiseen tilanteeseen? Olemme tottuneet ajattelemaan ongelmakeskeisesti. Pohdimme ongelmiamme ja niiden syitä. Usein syyt löytyvät itsen ulkopuolelta. Tai saatamme syyllistää itsemme ja voimme entistä huonommin. 

Ratkaisukeskeisessä lähestymistavassa huomataan ongelma, mutta ei jäädä siihen. Usein ongelmien taustalla on lukuisia syitä, joita voi jäädä vatvomaan ikuisesti. Olen nähnyt monta kertaa, miten toimivaa on ongelman kääntäminen tavoitteeksi. Mitä kohti haluat mennä, jotta ongelma lievenee tai poistuu elämästäsi? Mitä voimavaroja sinulla on? Mitä voit itse tehdä? Voitko ajatella toisin? Mikä voisi olla seuraava pieni askel eteenpäin, tavoitetta kohti?

Olen kokenut ratkaisukeskeisen lyhytterapian voiman nyt sitä opiskellessani ja harjoitusterapiaa antaessani. Kaikki ongelmat eivät poistu lyhytterapialla, mutta usein se riittää elämänlaadun kohentumiseen. Ratkaisukeskeinen lyhytterapia sopii melkeinpä mihin vaan elämän haasteeseen ja minkä ikäisille vaan. Kehitystä alkaa tapahtua nopeasti ja usein käyntikertojen määrä ei ole valtavan suuri. Hinta-laatu-suhde on kohdillaan ja solmut lähtevät aukeamaan.