Oletko laiska?

Aamun Hesarissa oli kirjoitus laiskuudesta. Sitä ei kuulemma ole olemassa. Onko näin, en osaa sanoa. Mutta sen tiedän, että usein laiskuutemme syy on jossakin muualla kuin velttoudessamme. Jos en saa aikaiseksi aloittaa työtehtävää tai tuntuu siltä, että mikään ei suju, kyse on usein voimavaroista. Elämässä on jotakin sellaista, joka vie voimat. Syitä voi olla lukematon määrä: Stressi, vaikea elämäntilanne, flunssa, motivaation puute, vaikeat työolosuhteet, huolet ja niiden vatvominen jne.

Usein ongelman äärellä me pohdimme syitä. Ajattelemme, että kunhan tiedämme syyn, voimme korjata tuon ongelmaksi koetun asian. Jos ajattelen olevani laiska, mietin mistä se johtuu ja sen jälkeen asia korjaantuu. Usein kuitenkin yhtä syytä on vaikea löytää. Löytyy monia syitä, ja mikä loppujen lopuksi on se varsinainen syy, johon sitten pitäisi tarttua? Jos minulla on esimerkiksi työssä huonoa stressiä, pitäisikö tarttua työolosuhteisiin, omaan asenteeseen, huonoon nukkumiseen, kiireeseen vai mihin? Ehkäpä hedelmällisempi lähtökohta on pohtia niitä tilanteista, joissa hommat sujuu paremmin. Niitäkin on ollut. Mikä silloin oli eri tavalla? Mitä tein? Keitä oli läsnä? Missä olosuhteessa olin? Mitä ajattelin ja tunsin? Kun olen miettinyt näitä asioita, lähden tekemään enemmän sitä, mikä toimii. Pieni askel kerrallaan. Sillä tavoin muutos tehdään.

On myös hyvä olla armollinen itseään kohtaan. Joskus tarvitsee olla "laiska". Me tarvitsemme myös aikaa levätä ja palautua. Me tarvitsemme sitä joka päivä. Ja jos tuntee itsensä uupuneeksi eikä elämä suju, kannattaa lähteä hakemaan keskusteluapua. Miksi? Siksi, että sinä olet sen arvoinen!